En ole luovuttanut vaikkei päivityksiä olekaan hetkeen näkynyt. Koulu pitää kiireisenä ja rannikon huonot säät huolehtii mielialan jatkuvasta alhaisuudesta. Ei vaan ole tehnyt mieli paljon tänne kirjoitella. Paino on sama kuin viimeksi punnitessa ja muutenkin junnaan paikoillani. Mutta ei se kamalasti haittaa. Olen tehnyt päätöksiä lähitulevaisuuden suhteen, ja vaikka yleinen mieliala onkin se, ettei voisi vähempää kiinnostaa yhtään mikään, niin pakotan silti itseni tekemään juuri niin kuin tiedän olevan tarpeen etenemisen kannalta. Paikalleen jääminen ei ratkaise mitään, ja vatsan umpisolmuun laittavat pelkotilat eivät ole este millekään, ainoastaan hidaste. Pystyn mihin tahansa kunhan vaan yritän tarpeeksi enkä luovuta. Kyllä se tästä, elämäähän tämä vaan on, vaikkei niin kamalan hehkeää ehkä tällä hetkellä.