Tänään päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja pakkaillessa. Yllättäen tavaraa on kuukauden aikana tullut kamalasti lisää. Onneksi saan kyydin takaisin opiskelukaupunkiini, koska tätä tavararöykkiötä ei kyllä kukaan saisi kuskattua junassa. Tunnelmat on allekirjoittaneella vähän haikeat, olen kuitenkin asunut poissa kotoa vasta tämän syksyn, ja nyt tämä kuukausi on taas vaarallisesti päässyt totuttamaan siihen, että saa vaan lorvia vanhmpien nurkissa. Mutta nopeasti sitä taas tottuu olemaan omillaan, kunhan ei päästä masennusta samalla tapaa niskan päälle kuin syksyllä.

Syömiset onkin sitten mennyt ihan päin prinkkalaa, enkä ole edes juuri liikkunut. Söin 2/3 Mozzarella pizzasta, kun se oli minulle varta vasten ostettu enkä edelleenkään osaa sanoa ei, ja myöhemmin kahvin kanssa vedin leivoksen kaverilla, kun se kutsui kylään. Että jos opiskelukaupunkiin palaamisesta jotain positiivista haetaan, niin sitten se, että siellä on paljon vähemmän ihmisiä ostamassa ja tarjoamassa minulle ruokaa. Tosin jos päästän itseni samaan kuntoon kuin syksyllä (henkisesti siis) ratkean taas täyttämään tyhjiötä elämässäni ruoalla. Mutta nyt ainakin tiedostan niin tekeväni kun paha olo iskee, eli voin edes harkita varotoimia ennen kuin lähden lähimpään Siwaan ostamaan suklaata ja jäätelöä.

Huomenna on taas parempi päivä, näin olen päättänyt. Eilisillan itkuahdistuskohtaus johtui tulevaisuuden ja opiskelun ajattelusta, mutta yön aikana perspektiivi taas hiukan selviytyi ja olen hetken aikaa itseni herra, kunhan pidän järjen päässä ja muistan, että jos elämä alkaa kaatua päälle, voin aina pyytää apua joko vanhemmilta, kavereilta tai ihan joltain sitä ammatikseen tekevältä. En minä yksin asioideni kanssa ole, vaikkei aina ihmisiä ympärillä vilisisikään. Pitää vaan keskittyä enemmän niihin Hyviin ja Positiivisiin asioihin ja ajatuksiin ja koittaa työntää se ahdistus taka-alalle, niin että voi tarkastella omaa elämää vähän objektiivisemmin.

Huomenna on siis luvassa luiden raahaaminen takaisin soluun, siivoilu siellä ja takaisin opiskelijamielialaan asettuminen. Pitää tehdä jokusesti kouluhommiakin (joita en muka tänään ole ehtinyt) ja perehtyä siihen, millaiset mahdollisuudet minulla on saada vielä jokunen luentokurssi lisää kevääseeni, koska muuten joudun makselemaan tukia takaisin KELAlle. Ja pitää muistaa lähettää sähköpostia parille opettajalle, että onko tilanteeni jo toivoton vai voinko vielä korjailla jotain niin, etten ole ihan hukassa opintopisteineni.

Nyt viettämään vielä tovi perheen kanssa ja sitten loput tavarat pakaten. Ja saunakin olisi kuulemma luvassa, että ainakin saan kunnon rentoutuksen ennen paluuta arjen harmauteen. Käytän nyt kaikki mahdolliset keinot akkujen lataamiseen, jotta jaksan sitten oikeasti opiskella aivot savuten koko kevään. Nykyinen pistekatastrofi on ihan omaa syytä, joten on ihan oma velvollisuus korjata tilanne. Tämä akka lopettaa laiskottelun heti nyt!