Kun katsoo minun viimeisen kahden viikon syömisiäni ei ehkä uskoisi, että paino on pudonnut kaksi kiloa. Mutta kun ottaa huomioon sen, kuinka paljon enemmän söin aiemmin (kyllä, se on todella mahdollista) niin ei tämä nyt niin ihmeellistä ole. Lisää vielä koktailiin se, että viimeisen punnituskerran aikoihin oli hormoonit taas jokakuisella retkellään sekopäisyyteen. Joten nyt kun on nesteitä lähtenyt voi ainakin hetken leikkiä, että on jotain tulostakin syntynyt. Että älkää kiitos romauttako mielikuuvani onnistumisesta.

Juon tässä päivän toista kupillista kahvia. Kylmää sellaista. Ja mietin, että pitäisikö nyt muka oikeasti siirtyä taas opiskelun pariin. On liian helppoa ajatella, että onhan minulla tässä viikonloppu aikaa, mutta kyllä kai sitä on vaan pidettävä pyhistä päätöksistä kiinni, ja ainakin vilkaistava fonetiikan ja terminologian kirjoja. Jos jaksan.