Suurin ongelmani tällä hetkellä on ainakin syömisten suhteen karkit ja suklaat. Olen sanalla sanoen aikamoinen herkkuperse. Oikeastaan ainoa ruokaryhmä jonka kohdalla en 'nirsoile', ja se näkyy. Joten ensimmäinen tavoite onkin saada vähennettyä makeisten mässäystä. Mutta muukin ruoka maistuu tälle akalle aivan liian hyvin. Ja ihan ilman syytä. Tarkoitan siis sitä, että syön ihan vaan huvikseni kun ei parempaakaan tekemistä ole, en niinkään nälän takia. Oikeastaan minulla on vähän vaikeuksiakin tuon nälän tunteen tunnistamisen kanssa. Joten sen kanssa on tehtävä töitä. Tavoitteena olisi oppia syömään riittävän usein mutta tarpeeksi vähän kerralla, ja terveellisesti. Ei napostelua kiitos.

Toinen alue, jolla olen ollut laiska on luonnollisesti liikunta. Olen päättänyt tämän kevään aikana kulkea kaikki matkat yliopistolle ja takaisin jalkaisin, ja koitan käyttää muutenkin mahdollisimman vähän mitään muita kulkuvälineitä. Tietenkin eri asia jos pitempiä matkoja täytyy kulkea. Lisäksi aion ostaa kämppääni jonkun stepperin ta muun vastaavan pienen laitteen, joka jatkuvasti muistuttaa olemassaolollaan ongelmistani, ja jota voi kuitenkin käyttää helposti vaikka telkkaa katsellessa. Lisäksi koitan oikeasti saada itseni kunnolla lenkille ainakin pari kertaa viikossa.

En edes yritä asettaa itselleni mitään epärealistisia 'kaksi kiloa viikossa' tavoitteita, koska tahdon oikeasti pysyviä tuloksia ja haluan terveet elämäntavat muutenkin osaksi loppuelämääni, en vain joksikin väliaikaiseksi pakkopullaksi. Tiedän kyllä, että jos vaan jaksan tarpeeksi kauan pitää kiinni terveellisestä ruoasta ja säännöllisestä liikkumisesta, niin siitä tulee hieno ja toivottukin osa elämää. Puhumattakaan siitä miten paljon parempi olo silloin on, kun oikesti pitää huolta itsestään. En minäkään aina ole pullukka ollut, nuorempana elämäntavat oli hyvinkin terveet. Ja sitten tuli kuvioihin yksin asuminen, baari-illat ja masennus. Mutta tästä se lähtee, uusi nousu tälle Ahmatille. Vauvan askelin, hitaasti mutta varmasti!