No niin, myönnetään nyt sitten julkisestikin se, ettei kovin mallikkaasti ole mennyt viime aikoina. Se nyt tuskin yllättää ketään, hiljaiselo täällä päiväkirjan puolella huomioon otettuna. Paino on tosin pysynyt suunnilleen viime punnituksen lukemissa, mutta edistystä ei todellakaan ole tapahtunut. Ja suureksi pettymykseksi olen taas mässännyt karkkia pienen kylän edestä. Tosin se pitää nyt ihan tosissaan lopettaa - enemmän hampaiden kuin minkään muun tähden.

Vitamiineja ja maitohappobakteereja olen tosin vetänyt säännöllisesti, ja kyllä ne oikeasti vaikuttaa mielialoihin. Muutenkin ruokailut olleet suht balansissa. Tai siis olisivat olleet jos en olisi napostellut karkkia. On ihan selvää, että jos makeset jättäisi pois ja söisi muuten samaan tapaan kuin nyt niin se paino laskisi. No miksen sitten vaan ota itseäni niskasta kiinni ja jätä niitä mässyjä? Nokun nokun nokun... Olen niin heikko, että pystyn silmänräpäyksessä ympäripuhumaan itseni tyylillä Vielä-Tämän-Kerran. Voisin mahtipontisesti ilmoittaa, että ei ehei, tämä hampaiden rankaisu loppuu tähän ja nt, ei enää koskaan ikinä milloinkaan! Mutta en sitä tee, koska se nyt tiedetään mitä tapahtuu kun minä teen suuria lupauksia.

Koitan nyt kuitenkin rajoittaa nälkäisenä kaupassa käymistä ja muuta karkinhimon laukaisevaa ja ainakin taas yrittää parantaa tapani. En viitsi edes laskea kuinka monta uutta alkua mahtuu ihan vaan yhteen kuukauteen. Huh, taidan olla vähän säälittävä.

Nyt pitäisi kuitenkin alkaa keskittyä eniten opiskeluun, sillä pari uusintatenttiä on jo nurkan takana, eikä minulla ole varaa niissä epäonnistua ja kaikenlisäksi kaikenlaista palautustakin on alkanut kasaantua nurkkiin. Että nyt jos koska olisi aika kasata ne viimeisetkin henkisten voimavarojen rippeet ja alkaa panostamaan. Kiitos ja anteeksi.