Hmm, sainpas tuossa eilen idean telkkua katsellessani (pidin vapaapäivää lukemisesta ja vähän kaikesta muustakin, röhnötin telkan edessä ja söin sipsiä). Olet mitä syöt ohjelman ravintoterapetti ehdotti eilisen jakson uhrilleen, että kilpailisi kaverin kanssa askeleista, ja sitä en olekaan tullut ajatelleeksi. En tosin tahdo alkaa kenenkään muun kanssa kilpailemaan, mutta entäs itseni? Askelmittaria käytän kyllä aina lenkillä, mutta en niinkään tavoitteellisesti kuin vaan seuratakseni, että kuinka monta askelta kullakin lenkillä nyt meni.

Olenkin miettinyt, että jos vaihtaisin hiukan taktiikkaa ja alkaisinkin jo lenkillä syynäämään, että paljonkos niitä askelia nyt on tullut otettua ja paljonko vielä pitäisi. Ja sitten koittaisin joka päivä saada edes hitusen paremman tuloksen. Voisi sillä ainakin vähän pontta tuohon kävelyyn saada, kun muuten se tuppaa maistumaan vähän puulta. Jos asettaisin perustavoitteeksi sen vakkari 10 000 päivässä, ja koittaisin siitä lähteä nostamaan. Sitten kun vielä muistaisi pitää sen mukana myös hyötyliikkuessa ;)

Muuten olen ajatellut pitää nyt taukoa syömisten syynäämisessä, koska a) en kerkeä keskittymään kaloreiden laskemiseen, b) se vie ajatuksissa liikaa tilaa opiskelulta ja c) mitä enemmän ajattelen ruokaa, sitä enemmän sitä myös syön, joten ehkä se olisi vaan hyvä jos vaihteeksi jättäisin vaan koko ruokapuolen omaann arvoonsa, ja söisin silloin kun on nälkä ja terveellisiä asioita. Kun vaan sipsit ja muut pystyn pitämään pois kaapeista, niin tuskin tässä parin kolmen viikon aikana mitään ihan hirveitä katastrofeja kerkeää tulla. Tarkempaa syyniä voi sitten jatkaa kun on lukemiset luettu.

Ja nyt pitää alkaa availla kirjoja jo, venähti tämä lauantai aamu muutenkin paljon myöhemmäksi kuin piti.