Ah ihanuutta, työt loppui viime perjantaina ja nyt on hetki oikeaa lomaa vielä ennen opintojen väistämätöntä alkamista. Paitsi pitäisihän tässä muuttaa tietysti yksi pieni maallinen omaisuus 70km päähän mutta ei se ole mitään viimesyksyisen urakan jälkeen.

Ja tiedättekö, olen aika ylpeä itsestäni nyt. Olen ollut yli kaksi viikkoa syömättä palaakaan karkkia! Myönnettäköön että jäätelöä ja keksejä olen syönyt, MUTTA nyt päätin pudottaa keksitkin pois. Jäätelön sallin vielä tämän viikon ja sitten pudotan senkin, kun kerran kesäkin alkaa olla jo loppupuolella. Sitä paitsi on ihanaa huomatta ettei enää tee edes mieli karkkia vaikka kävelisikin kaupassa makeishyllyn ohi. Ei edes suklaata!

Alkaa melkein vaikuttaa siltä, että tästä saattaisi vaikka kohta alkaa taas tulla jotain. Jos elokuun aikana pääsisin vaikka tuonne -5kg (nyt olen siis -3,5kg:ssa) niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Sitten voisi taas syyskuun koittaa vaan keskittyä ylläpitämään sitä painoa ja loppuvuodesta koittaa jatkaa vielä pari kiloa alaspäin.

Kuten sanottua, ei mulla tämän projektin kanssa kiire ole, kun tavoite on kuitenkin elinikäinen painonpudotus, ei mikään hetkellinen jojotus. Koska kyllä mä senkin tiedän, että halutessani voisin sen viisi kiloa kuussa pudottaa, mutta se tulisi kyllä sitten korkojen kanssa takaisin heti seuraavan muutaman viikon aikana. Nim. kokemusta on.

Kohta lähden pyöräilemään keskustaan ja heitän parit kirjat ja levyt kirjastoon. Voisin loppukesän koittaa pärjäillä omien hyllyjen antimilla ja saada vähän omia lukemista vailla olevia kirjojani kahlattua läpi. Eilen lukaisin loppuun Haitekstin ja kokonaisuudessaan Jeff Lindsayn Dexterin pimeät unet ja voi että tuli taas sellainen olo, että miksi ihmeessä en lue enemmän?

Mutta nyt, ulkoilmaan, kun siellä kerran paistaa viimeinkin se aurinko!