Tämä vuosi meni sitten harvinaisen läskiksi painon suhteen. Vielä alkusyksystä olin voiton puolella, vaikka jo melkein lannistumassa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana olen lihonut noin viisi kiloa ja ahdistus on sen mukainen. Senpä tähden olenkin muuttanut uuteen osoitteeseen, aloittamaan uutta projektia. Jonka onnistumista en kyllä voi taata yhtään tämän paremmin (ilmeisesti olen tuomittu elämään elämäni itsekurittomana punkerona ;<).

Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa jatkaa kirjoittelujeni lukemista, voi siirtyä tänne:

http://khuura.blogspot.com

Täällä kirjoittelen tosin jonkun verran myös muista asioista kuin laihduttamisesta, mutta painopiste on tuttuun tapaan ruoalla ja läskiahdistuksella.

No kylläpä on taas vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä. Netti on ollut käytössä jo kuukauden päivät mutta laihdutukseen ei sitten olekaan tullut keskityttyä. Päin vastoin, kiloja on tullut takaisinkin vaikken tarkaksi osaakaan sanoa että kuinka paljon. Nyt olen vanhempien luona viettämässä syyslomaa ja olen jo koittanut alkaa vähän varoa syömisiäni, mutta kunhan täältä taas kotiin pääsen niin ajattelin taas ottaa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni. Jos se vaikka tästä taas.

Muutin tuossa viime viikonloppuna Tampereelle siis, ja niin kuin arvata saattaa kestää netin saamisessa taas pieni ikuisuus. Ei sillä että minulla tänne juurikaan päivitettävää olisi, kun aika heikosti taas on syömiset menneet, mutta ajattelin nyt kuitenkin ilmoittaa, etten varmaan vastaisuudessakaan päivittele ihan hirveä ahkerasti. Tälleen vaan kun koneelle satun pääsemään jossain, ja sitten tietysti kun netti joskus kämpillekin suvaitsee saapua.

Siihen asti sanon Adios.

Ah ihanuutta, työt loppui viime perjantaina ja nyt on hetki oikeaa lomaa vielä ennen opintojen väistämätöntä alkamista. Paitsi pitäisihän tässä muuttaa tietysti yksi pieni maallinen omaisuus 70km päähän mutta ei se ole mitään viimesyksyisen urakan jälkeen.

Ja tiedättekö, olen aika ylpeä itsestäni nyt. Olen ollut yli kaksi viikkoa syömättä palaakaan karkkia! Myönnettäköön että jäätelöä ja keksejä olen syönyt, MUTTA nyt päätin pudottaa keksitkin pois. Jäätelön sallin vielä tämän viikon ja sitten pudotan senkin, kun kerran kesäkin alkaa olla jo loppupuolella. Sitä paitsi on ihanaa huomatta ettei enää tee edes mieli karkkia vaikka kävelisikin kaupassa makeishyllyn ohi. Ei edes suklaata!

Alkaa melkein vaikuttaa siltä, että tästä saattaisi vaikka kohta alkaa taas tulla jotain. Jos elokuun aikana pääsisin vaikka tuonne -5kg (nyt olen siis -3,5kg:ssa) niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Sitten voisi taas syyskuun koittaa vaan keskittyä ylläpitämään sitä painoa ja loppuvuodesta koittaa jatkaa vielä pari kiloa alaspäin.

Kuten sanottua, ei mulla tämän projektin kanssa kiire ole, kun tavoite on kuitenkin elinikäinen painonpudotus, ei mikään hetkellinen jojotus. Koska kyllä mä senkin tiedän, että halutessani voisin sen viisi kiloa kuussa pudottaa, mutta se tulisi kyllä sitten korkojen kanssa takaisin heti seuraavan muutaman viikon aikana. Nim. kokemusta on.

Kohta lähden pyöräilemään keskustaan ja heitän parit kirjat ja levyt kirjastoon. Voisin loppukesän koittaa pärjäillä omien hyllyjen antimilla ja saada vähän omia lukemista vailla olevia kirjojani kahlattua läpi. Eilen lukaisin loppuun Haitekstin ja kokonaisuudessaan Jeff Lindsayn Dexterin pimeät unet ja voi että tuli taas sellainen olo, että miksi ihmeessä en lue enemmän?

Mutta nyt, ulkoilmaan, kun siellä kerran paistaa viimeinkin se aurinko!

Huhhuh, kerrankin pitää kiirettä! Työt lohmasee päivistä aina sen kahdeksan ja puoli tuntia ja sekin suht fyysistä työtä, joten iltasella ei kamalasti houkuta lenkille lähteä. Ruoatkin sitä luokkaa, että suuhun tulee laitettua mitä nyt puolessa tunnissa kerkiää mikrossa lämmittää. Työt tosin loppuu jo elokuun alussa, joten sen jälkeen jaksaa ehkä tovin taas.

Isoin jännityksen rakentaja elämässä on tällä hetkellä se, että pääsin Treelle kouluun ja nyt olisi löydettävä Suomen huonoimmin opiskelija-asuntoja tarjoavasta kaupungista edes jonkinmoinen majapaikka. Sitä on tänäänkin tullut istuttua luuri korvalla tovi jos toinenkin, ja huomiselle nyt on lähin näyttö buukattu. Vielä sellainen luukku jonka Ihan Oikeasti haluaisin, mutta sillekin on monta muutakin halukasta asukaskandidaattia tarjolla, joten saa nähdä.

Seuraava homma onkin löytää töitä ko. kaupungista. Illoille tai viikonlopuille oikeastaan mieluummin. Sen verran kun nuo tulorajat nyt sallii, niin että tukia kuitenkin saisi. Nuo yksityisen kämpät on kuitenkin sitä luokkaa Tampereella, että ellei jostain parinkytä kilsan päästä keskustasta hanki kämppää, saa pulittaa aika lailla kokonaan asumislisän ja opintorahan vuokraan. Sitten pitäisi lainalla saada katettua kaikki vakuutukset, tv-maksut, puhelinlaskut ja netit. Elämisestä ja muusta nyt puhumattakaan. Alkaa taas päätä huimata tämä elämä. Sen kunniaksi laitoinkin tänään pitkästä aikaa loton vetämään, jos lykästäisi. En kylläkään jaksa uskoa, kun en ole siinä koskaan ennenkään lanttiakaan voittanut, mutta hei, tässä tilanteessa kaikki keinot on sallittu.

Ja tämä päiväkirja on kyllä nyt ihan hakoteillä alkuperäisaiheestaan, mutta kyllä se tästä taas ;)